14 Jumala sanoiksi virkki,

Taatto tahtonsa lausuvi:

Tulkohon taivahan valot,

taivonkannen valkeudet,

päiviä eroittamahan,

öitäkin irroittamahan;

ja olkohon ne merkeiksi,

ja ajoiksi, ja päiviksi;

taivonkannen valkeudet

vaeltakohon vuosiksi.

15 Taivonkannen valkeudet,

taivon tukevat tähtöset,

paistakohot polun päälle,

maan ja meren polkujen.

Tämäkin kävi to’eksi

tuolta taivonkannen alla.

16 Taatto teki kaksi suurta,

kaksi valtavaa valoa;

suuren valon päivän ylle,

pienen valon peitteheksi,

pimiäisen vartijoiksi,

tekevi taasen tähtöiset.

17 Taatto pani valkeudet

taivonkannen sy’ämehen,

paistamahan pimiässä,

maantietä valaisemahan;

18 päivöä hallitsemahan,

yötäkin määräilemähän;

eroittamahan valoa,

pimeyttä jakamahan.

Ukko Jumala näkevi,

Taatto havaitsi hyväksi.

19 Ilta ilmestyi ilolla,

Ajoi aamu ajokasta,

Neljäs päivä pynttäytyi,

Neljäs ehtokin lepäsi.