1 Alku onnen ainiaisen,

Taaton teon taivahisen,

maaemänkin Ukon luoman,

oli kaiken muoto kaunis.

2 Maat ja manteret muokkasi

autioiksi ja tyhjiksi;

pimeys vesien päällä,

kuilumaan päällä lepäsi;

Jumalan henki liikkuvi,

tuulikin vesien päällä.

3 Jumala sanoiksi virkki,

Taatto puhe’eks panevi:

Tulkohon peltojen päälle,

tulkohon myös taivahalle

valkeus, välkkyvä valo,

valkeus, maailman valo.

Tulevi metsien maille,

välkkyvi vesien päälle

valkeus, välkkyvä valo,

valkeus, maailman valo.

4 Jo näkevi valkeu’en

Ukko Jumala hyväksi,

parahiksi pilvilöiksi

näkevi Taatto Jumala.

Niin eroitti valkeu’en

Jumala pimey’estä;

pimey’estä eroitti

myös maailman valkeu’en.

5 Ukko Jumala kutsuvi

valkeutensa päiväksi;

pimeytensä kutsuvi

yöksi yläisen maailman.

Tulevi ensin ehtoosta,

tulevi niin myös aamusta

ensimmäinen luomapäivä,

viikon öistä ensimmäinen.